Matka jatkuu

Tervetuloa matkalle Pohjois-Kiinaan, Harbiniin Heilongjiang provinssin pääkaupunkiin.

 

Blogi muuttaa

Blogini osoite on blogattu uudessa majapaikassani Pekingissä, joten  jouduin vaihtamaan sen. Blogiani voi lukea nyt  vuodatus-sivuston kautta: paulakatariina.vuodatus.net

Ympyrä sulkeutuu

Tänään oli viimeinen päivä Hongkongissa. Vietin sen järkkäämällä asioita sekä ostamalla viimeiset tuliaiset. Kävelin ensin Tsim Sha Tsuihin kuuntelemaan viimeistä kertaa, kuinka intialaiset kaupustelijat hokevat “copy watches! copy handbags!” Tosin yksi kaupustelija totesi “don’t worry, I won’t ask you again”. Olin hämmästyneen ällistynyt. Vissiin ilmeeni oli ollut todella luotaantyöntävä. Tsim Sha Tsuista ostin perinteisen kiinalaisen sataprosenttisen silkkipaidan (tai niin siinä ainakin lukee). Jatkoin matkaani Centraliin ja siitä monipuoliseen kirjakauppaan, josta ostin tosin vain Pekingin lonely planetin. Centralista suuntasin Mong Kokin ja Kowloon Tongin kautta Shatiiniin.

CUHK:n kampukselta avautuva maisema

Shatinissa tapasin hongkongilaisen kaverini Phoenixin. Menimme syömään. Oli jotenkin hassua tavata Phoenix, koska hän oli aivan ensimmäinen henkilö, johon tutustuin Hongkongissa. Se oli tammikuun ensimmäisenä päivänä Lantau-saaren lentokentällä. Shatin oli taas ensimmäinen alue kampuksen ulkopuolelta, jonne matkasin sunnuntaina 3.1.2009. Niin se ympyrä vain sulkeutuu.

Bank of China-rakennuksen 43 kerroksessa otettu kuva

Matkustan huomenna aamulla Shenzheniin ja jatkan siitä lentokentälle ja edelleen Pekingiin (kai). Pekingissä mun pitäis olla kello 17:00 ja jonkun pitäisi (kai) olla vastassa mua. Tosin en ole saanut mitään varmistusta tästä, joten saattaa olla, että joudun seikkailemaan itsekseni Dongchengin alueelle, jossa mun hotellimajoituksen (telkkarilla ja omalla suihkukopilla sekä ikiomalla huoneella (kai)) pitäisi (kai) olla. Mulla on semmoinen olo, että oon hyppäämässä mustaan aukkoon. Jos en tiennyt Hongkongista paljoakaan ennen tänne saapumista, niin sitten en tiedä Pekingistä yhtään mitään. Ja nyt tarkoitan lähinnä käytännön juttuja eli sitä kuinka harjoittelun tulisi edetä (mutta toki kaupunki itsessäänkin on aika outo…)

En tiedä siis juuri mitään. Tiedän, että työharjoittelu on Zhongguancunin alueella ja hotellimajoitus on Dongchengissä. Tiedän, että harjoittelu kestää kolme kuukautta mutta aikaa saatetaan pidentää. Muuta en sitten juuri tiedäkään. Joskus musta tuntuu, että mulle ei edes haluta kertoa paljoakaan. Tieto on vissiin valtaa.

Tappelin tänään pitkän aikaa huomisen lennon lentovarauksen kanssa. Käytin jotain matkatoimiston nettisivua, jonka kautta sai suht edulliset lennot. Loppujen lopuksi jouduin tappelemaan jonkun englantia huonosti puhuvan henkilön kanssa pitkän tovin puhelimessa, jotta saisin lennolleni varmistuksen. Vasta kun olin raivostuneen hermostuneen itkuinen, asiat alkoivat rullata. Silti en jaksa hengähtää ennen kuin istun varmasti Air China-lentokoneessa.

Jatkan blogin kirjoittelua Pekingistä aina kun jaksan ja ehdin. Mun serkku Anna-Kaisa, joka opiskelee Pekingissä, ei ole päässyt lukemaan mun blogia nettinsä kautta. Blogini on ymmärrettävistä syistä pannassa Pekingin maalla. No ei vaiskaan… Oliskohan se tuo wordpress -sivusto joka mättää? Noh, joka tapauksessa, nähtäväksi jää jatkuuko blogin kirjoittelu tässä osoitteessa vai jossakin muussa.

Musta tuntuu, että Malesia -raportti jää kirjoittamatta. Sori. Mulla on nyt ihan liian monta rautaa tulessa, jotta pystyisin keskittymään sen kirjoittamiseen. Kuvathan on aina kivoja? Laitan taas semmoisia loppuun ja alkuun. Lyhyesti reissusta: Oli todella onnistunut! Upeita rantoja, aivan loistavia snorklauskohteita, kaunista luontoa, hyvää ruokaa ja seuraa. Siis täydellinen loma! Suosittelen.

Näkyillään.

Nenä-apinoita etsimässä

Lomalta paluu loma

Olen matkustanut viimeiset kaksi viikkoa Maiju -siskon ja Anna-Kaisa -serkun kanssa ympäri Hongkongia, Macaota ja Malesian Kota Kinabalua. Kirjoitan perusteellisen matkaraportin tulevina päivinä.

Hongkongissa on kuuma ja kostea. Kello on tällä hetkellä 22:20, mutta lämpöä riittää silti 25 astetta ja ilmankosteus on 86 prosenttia. Sää muistuttaa Malesian Kota Kinabalun kelejä, joten paluu Honkkareihin oli helppo.

Olen Honkkareissa vaan enää tämän viikon loppuun. Sitten lähden Pekingiin joksikin aikaa. Haikeaa.

Mua kyllä ärsyttää Honkkarit monessa suhteessa. Täällä on ihan liikaa vessajonossa ohittelevia mummoja ja laukuilla tökkiviä tätejä. Kuumuus ja kosteus on välillä sietämätöntä. Ilmastoinnin säätäminen jääkaappitilaan sisätiloissa nostaa mun niskavillat pystyyn. Kaipaan kunnon terveellistä kasvisruokavaliota ja ei-keitettyjä vihanneksia. Haluaisin mennä nukkumaan fiksuun aikaan enkä valvoa kolmeen aamuyöhön asti kuunnellen kuinka paikallisten uhkapelaa uunoa. Kaipaan puhdasta luontoa ja kauniin kirkasta taivasta, jota näkee aivan liian harvoin Honkkareissa. En jaksa sitä että bisneksellä on niin kamalan suuri rooli kaikessa. Hongkong on kaupunki jossa tehdään ennen kaikkea rahaa.

Silti pidän Hongkongista todella paljon. Tänään lähdin yksin seikkailemaan Lammalle, joka on Hongkongin kolmanneksi suurin saari. Lammalla oli ihanan leppoisa tunnelma ja maanantai-iltapäivä oli rauhallista aikaa kierrellä siellä. Lamma-saarta halkoo noin neljän kilometrin pituinen kävelyreitti. Se yhdistää saaren kaksi pääkylää: Yung Shue Wanin ja Sok Kwu Wanin. Kävelin reitin päästä päähän ja pysähdyin kerran uimaan.

Tänään oli tosi nätti päivä. Taivas oli kirkaan sininen ja Lamman luonto todella upea. Varsinkin näin myöhäiseen kevät-aikaan on tosi vehreää ja kukkia paljon. Näin tosin myös peukalon pään kokoisen karvaisen hämähäkin sekä kyykäärmettä muistuttavan lonkeron, jolla ei tosin enää henki pihissyt. Siltä oli vedetty niskat nurin. En tiedä miksi.

En ottanut Lamma-reissulle tarkoituksella kameraa mukaan, koska ajattelin etten halua keskittyä liikaa kuvaamiseen. Näin jälkikäteen kyllä harmittaa, koska Lamma oli todella kuvauksellinen. Varsinkin maisema auringon laskun aikaan, kun taivas värjäytyi vaaleanpunaiseksi avoimen meren yllä oli upea.

Kyllä mulla on varmasti tippa linssissä, kun lähden Honkkareista seuraavaan määränpäähän. Pidän Hong Kongin monipuolisuudesta. Tänään kävin Lamma saarella, joka oli taas semmoista Hongkongia jonka olemassaolosta en vielä eilen tiennyt. Reilun neljän kuukauden täällä asumisen jälkeen musta tuntuu, että on vielä niin paljon kaikkea mitä haluaisin nähdä ja mitä tiedän etten ehdi nähdä. Ja sitten haluaisin vielä jättää hyvästit kaikille tutuille suosikkipaikoille. 

Toisaalta suurin osa mun kavereista on lähtenyt jo jonnekin päin maailmaa reissaamaan ja Hongkongissa oleilu alkaa olla aika yksinäistä. Parin paikallisen kaverin kanssa olisi vielä tarkoitus nähdä tällä viikolla lounaan merkeissä. Kaipa se on mun aika lähteä. Ja parasta on kai lähteä silloin kun vielä haluaisi jäädä.

Laitan tähän blogikirjoituksen loppuun vielä pari kuvaa mun ja Maijun eiliseltä reissulta Sai Kungista.

Matkaraportti: Yangshuo

Vietin pääsiäisen Yangshuossa. Yangshuo on pieni kaupunki Guangxin provinssissa Guilinin vieressä. Yangshuo on erityisen tunnettu komeista maisemistaan ja siitä on tullut suosittu reppureissaajien ja Kiinassa työskentelevien länkkäreiden kohde.

Matka ei alkanut hyvin. Meidän piti löytää Shenzhenistä Yangshuohon lähtevä bussi, mutta bussiasema oli hämmentävän epäselvä paikka. Meidän ei tarvinnut kauaa kyllä harhailla asemalla, kun dollarin kuvia silmissään näkevät matkanjärjestäjät bongasivat meidät. Bussimatkat joita he kauppasivat Shenzhenistä Yangshuohon oli selkeästi ylihinnoiteltuja. Aikani tapeltuani myyjien kanssa luovutin, ja ostimme turisti-länkkäri-hinnoitellut liput. Pakkohan sitä oli jo päästä matkaan. Olin kyllä tosi tosi kiukkuinen. Onneksi lepyn nopeasti. Nähdessäni siistin bussin ja päästessäni huoltoaseman vessaan elämä alkoi taas hymyillä. Bussissa oli kahdessa kerroksessa jokaiselle matkustajalle pedit. Peti oli vähän ahdas mun mittaiselle noin 167 centtiselle länkkärille, mutta kyllä siinä silti ihan hyvin pötkötti. Kyseessä oli siis yöbussi ja edessä oli kahdentoista tunnin matka kohti karstihuippuista Yangshuota.

Bussimatka meni leppoisasti, vaikka en kyllä paljoakaan nukkunut. Ensimmäiset kolme tuntia katselimme ja kuuntelimme pikkutelkkareista kanto-pop karaokea. Kiinalaiset miehet hoilasivat innoissaan mukana, ja mä yritin bongata laulujen sanoituksista semmoisia merkkejä, joita tunnistaisin. Wo ai niitä kuuli kyllä muutamaan otteeseen. Yhdentoista aikoihin telkkari sammui ja virallinen nukkumisaika alkoi. Heräsin kyllä useaan otteeseen bussikuskin mölinään ja “kuppiin sylkemis-ääneihin”.  Tupakka näytti maistuvan. Auringon noustessa upeat maisemat alkoivat valjeta. Karstihuiput ja riisipellot seurasivat tien vierttä.

Olimme noin seitsemän jälkeen Yanghuon keskustassa. Kaupunki on tosi pieni. En tiedä, onko Yangshuo Kiinan mittakaavassa edes kaupunki. Yangshuo on tosi suosittu matkailukaupunki, joten halvan hostellin tai hotellin löytäminen ei ole ainakaan näin kevät-aikaan vaikeaa. Me löysimme mukavan, siistin pikkuhotellin heti vilkkaimman West Streetin sivukadulta. Huone maksoi vain 30 yuania per nuppi eli vain kolme euroa yöltä. Hotellin henkilökunta ei puhunut pahemmin englantia, mutta se oli loistava tilaisuus mulle harjoitella mandariinia! Sanoin liang ge tian (kaksi yötä), liang ge ren (kaksi ihmistä), duoshao qian (paljonko maksaa). Oli loistavaa huomata, miten pienellä kiinan kielen taidolla pärjää niin pitkälle. Yanghuon reissun aikana kysyin myös onnistuneesti: moneltako bussi lähtee? missä bussiasema on? voimmeko jäädä hotelliin vielä kolmanneksi yöksi? ja monta kertaa paljonko maksaa? Lisäksi kävin mandariineja ja pomeloja myyvän mummon kanssa dialogin siitä, kuinka mandariinit maistuvat hyvälle, ja kuinka mummon pelto ja koti on tuolla.

Tapasin mandariineja ja pomeloita myyvän mummon pyöräreissulla.

Kuvassa näkyy Li-joki, kalastaja, kalastajan kalastajalinnut sekä bambu-vene

Siellä oli myös lehmiä! Toistaiseksi näky on ollut harvinainen Kiina-Hongkong akselilla.

Yangshuossa oli paljon kiinalaisia turisteja, joille me (kummallisen näköiset valkoiset isojalkaiset isonenät) olimme osa heidän matkakokemustaan. Monet kiinalaiset turistit ovat tismalleen samanlaisia kuin japanilaiset turistit Helsingissä; kaikesta on saatava valokuva. Me näytimme kuuluvan myös tähän kategoriaan. Osa kiinalaisista turisteista kysyi, saavatko he ottaa meistä valokuvan, mutta suurin osa harrasti paparazzi-tyylistä salavalokuvaamista joko ohittaessaaan meidät kadulla tai nopeammalla bambu-paatilla jokiristeilyllä. Osa ei tosin peitellyt paparazzi-harrastustaan. Yhtenä iltana menimme yhteen lukuisista kahviloista kahvikupposelle. Ei mennyt kauaakaan kun joku kiinalainen turisti alkoi heilua meidän edessä ja asetti tuolin pöytämme viereen. Ihmettelimme, että mitäs se siinä touhuaa. Yhtäkkiä kiinalaisen turistin kaveri saapui paikalle mukanaan tyylikkään näköinen järjestelmäkamera. Sitten alkoi valokuvien ottaminen – jokaikisestä kulmasta. Me ei oikein tiedetty, kuinka meidän tulisi poseerata paparazzien valokuvissa. Tilannekuvatyyppisesti? Hymyillen ja kameraan katsoen? Kunnolla poseeraten ja voiton merkkiä näyttäen?

Valokuva-asetelma

Pienen Xingping-kylän vierestä löytyi 20 yuanin setelissä näkyvä maisema.

Kaiken kaikkiaan Yangshuon reissu oli niin onnistunut, että mun tekisi mieli lähteä oikein kunnolla reppureissailemaan Kiinaan. Hongkongilaiset jaksavat aina varoittaa Kiinassa matkustamisen vaaroista, mutta mun mielestä Kiina vaikuttaa turvalliselta matkakohteelta (sen verran kun olen Kiinassa reissanut: Shenzhen, Guangzhou ja Yangshuo). Nyt koputan puuta.

Hyvää yötä.  Tää on muuten viimeinen viikko luentoja. Sitten alkaa esseiden vääntö sekä tenttikausi.

Hyvää pääsiäistä!

Hongkongissa vietetään pääsiäistä britti-historian takia. Tämä tarkoittaa kahta ylimääräistä vapaapäivää hongkongilaisille ja pääsiäiskrääsän ilmestymistä kauppoihin. Mä lähden lomaksi huomenna Yangshouhun ihastelemaan kiinalaisen maalaustaiteen suosikkiaiheita: karsti-vuoria  ja jokimaisemia. Sinne on noin kymmenen tunnin bussimatka Shenzhenistä.

Kiitos kysymyksistä ja kommenteista. Seuraavassa vastauksia.

Opiskelun rahoitus?

Yliopisto maksoi stipendin. Se oli muistaakseen 1300 euroa. Saan korotettua opintotukea. Olin töissä koko viime kesän ja joulukuun. Näillä rahoilla sitten yritän pärjäillä.

Mun vuokra täällä Honkkareissa on halpa; maksoin yhteensä koko ajan majoituksesta reilut 400 euroa (tosin Suomen tasoista opiskeluasumista tällä rahalla ei tietenkään saa. Hongkongissa tila on vähissä, ja jaankin huoneeni paikallisen opiskelijan kanssa). Halvan asumisen takia rahaa jää myös matkusteluun. Filippiineille lennot maksoi muistaakseen 130 euroa ja Kota Kinabalun lennot jää alle 200 euron. Manner-Kiinassa reissaaminen on halpaa. AirAsialta löytää hyvän hintaisia lentoja. Filippiineille me lennettiin Cebu Airlinesilla.

Hyvissä ravintoloissa syöminen on täällä muuten selvästi Suomea halvempaa (nyt en puhu yliopiston kanttiineista..Niiden hinta-laatu-suhde on tosi huono). Tuun varmasti kaipaamaan ulkona syömistä kun palaan takaisin Suomeen.

Milloin takaisin Suomeen?

Jos en jää Pekingiin kesäksi, tuun Suomeen takaisin kesäkuun alussa. Ehkä. Ellen ota lainaa, ja jää sitten Kaakkois-Aasiaan reissaamaan 😉 Jos menen Pekingiin tulen syyskuussa tai joulukuussa. Heh, en osaa vastata tähän kysymykseen vielä kunnolla. Tulen joskus tän vuoden puolella.

Sää Honkkareissa?

Tällä hetkellä on tosi kosteaa ja pilvistä. Unettava ilma. Lämpöä kyllä riittää noin parisenkymmentä astetta. Tykkäsin melkeen enemmän tammi- ja helmikuun keleistä, kun sentään oli sininen (vaikka smoginen) taivas.

Koululaisten kysymyksiin vastaaminen?

Yksi koululainen kysyi, miksi joulupukki ei asu Hongkongissa. Kiersin kysymyksen poliittisen diplomaattisesti, enkä tainnut vastata siihen suoraan. Selitin, että joulupukki on niin ihmeellinen, että vaikka sillä onkin lähtöasema Korvatunturissa, joulupukin porot ovat niin nopeita, että ne kyyditsevät joulupukin helposti vierailulle myös Hongkongiin. Selitys meni läpi. Tai sitten hämmensin lapsukaiset.

Lisäksi kerroin tietysti, että olen nähnyt oikean joulupukin. Silloin multa kysyttiin, että mistä mä voin tietää, että se oli oikea joulupukki. Yritin näyttää vakuuttavalta ja sanoin, että kyllä se nyt vain oli oikea joulupukki. Näin jälkeenpäin mun omatuntoa on kyllä vähän soimannut tuo lapsukaisten puijaaminen.

Kysymykseen, miksi en ole naimisissa, vastasin nauramalla ja sanomalla että olen liian nuori. En tiedä menikö selitys läpi, kun kysymyksen kysyjä luuli mua 29-vuotiaaksi…

Älä anna kelloa lahjaksi kiinalaiselle

Meillä oli kiinan kielen tunneilla kokonainen dialogi kellon ostamisesta. (Tuossa dialogissa opetettiin myös, kuinka pitää tinkiä…) Kuinka paljon kello maksaa on kiinaksi yì ge zhong duoshao qían? Ja se on liian kallis kuuluu tài guì le!

Viikko 13: Coldplay, opiskelua, matkasuunnitelmia ja hongkongilainen ala-aste

Coldplay ei tule Suomeen, mutta Coldplay tuli Hongkongiin: suuren kaupungin suuria etuja, joita ei voi jättää käyttämättä.

Lähdin kuuntelemaan Asiaworld Arenalle Viva La Vida Touria. Martinin Chris käveli vain metrin päästä mun ohitse kun bändi vaihtoi lavaa kesken esityksen. Keikka oli huippu! Coldplayn muusikot soittelivat tietysti paljon uuden albuminsa biisejä (Viva la Vida, Lost! Violet Hill, Cemeteries of London..) mutta mun lemppari Yellow oli kanssa esityslistalla sekä muun muassa Politik, Fix You ja the Scientist.

Coldplayn lisäksi opiskelin viime viikolla. Mulla oli Sustainable Development kurssin esseen deadline tiistaina sekä esitys Geography of China kurssista torstaina (heti Coldplayn keikan jälkeisenä aamuna).  Tein sen (laiska kun olen, saa nauraa) Hongkongin alueellisesta identiteetistä. Esitys meni yllättävän hyvin. Tuutori vain toisteli että “very interesting, very interesting”.

Torstai-iltana kävimme syömässä Mongkokissa tosi hyvää sushia. Perjantai oli shoppailupäivä Shenzhenissä.

Lauantaina osallistuin vapaaehtois-projektiin, jossa manner-Kiinasta saapuvia koululaisia kannustetaan puhumaan ja opiskelemaan ahkerammin englantia. Muutto manner-Kiinasta Honkkareihin on vilkasta -varsinkin vuoden 1997 jälkeen se on kiihtynyt. Koululaisten sopeutuminen ei välttämättä ole helppoa, koska ensinnäkin Honkkareissa puhutaan pääasiassa kantonia eikä mannerkiinan mandariinia. Lisäksi Hongkongissa aloitetaan jo päiväkodeissa englannin kielen opiskelu. Mannerkiinalaiset ovat siksi tavallisesti paljon jäljessä hongkongilaisista koulukavereistaan.

Paula-täti saapui koululle kasvattamaan lapsukaisten motivaatiota 😉 Leikimme “London Bridge is Falling Down” -laululeikkiä ja sitten koululaiset saivat esittää mulle kysymyksiä. Multa muun muassa kysyttiin: Asuuko joulupukki todellakin Suomessa? Olenko nähnyt oikean joulupukin? Miksi joulupukki ei asu Hongkongissa? Minkä ikäinen olen? Miksi en ole jo naimisissa? Syönkö dimsumia? Miksi me syömme Suomessa paljon perunoita? (Koululaiset muuten nousivat ylös ja sanoivat kantoniksi tervehdyksen kun saavuin luokkaan. Osa pojista kumarsi. Kuulemma sosiaalityöntekijä vaatii lapsilta tämmöistä käyttäytymistä. Muistan että meidänkin piti ala-asteella aina nousta ylös tuolla tavoin, kun joku aikuinen saapui luokkaan mutta kumartaa ei sentään tarvinnu..) Ensi kerralla olisi tarkoitus lähteä koululaisten kanssa Disneyworldiin.

Kiitoksia muuten jälleen kerran kommenteista! Monet on kauhistellu mandariinikiinan vaikeutta. Ei se ole niin vaikea kieli kuin voisi kuvitella! Se on vaikeaa, koska uusia sanoja päntätessä on muistettava sanan lisäksi sen sointi (tones) ja sen kiinalainen kirjoitusasu. Se on vaikeaa, koska erilaisia suhu-äänteitä on varsinkin suomea äidinkielenä puhuvalle niin paljon. Mutta sitten taas kielioppi on ainakin tähän asti ollut tosi helppoa. Verbit eivät taivu ja imperfektikin muodotetaan vain le-sanalla sekä lauseen kontekstista päättelemällä (näin siis ainakin alkeistasolla). Kyllä mandariinia voi oppia jos vain motivaatiota on. Käytin taitojani viimeksi Shenzhenissä shoppailessani. Kysyin “duoshao qian?” eli paljonko maksaa. Valitettavasti en tajunnut vastauta 😀

Lähden muuten kuukauden päästä siskoseni ja serkkuseni kanssa Malesiaan. Ensin vietämme muutaman päivän Hongkongissa. Sitten lähdemme Macaolle. Macaolta lennämme Kota Kinabaluun, josta jatkamme kauniille rannoille tai mahdollisesti vuorikiipeilylle. Malesiasta palaamme vielä muutamaksi päiväksi Hongkongiin. Hiphurraa!

Hongkongin nähtävyyksiä

Vanhemmat kävivät täällä pari viikkoa sitten ja silloin minä leikin oikein luvan kanssa turistia (aina mukana kamera & lonely planet) sekä matkaopasta. Vanhempien vaikutus näkyi Kowloonin kadulla; intialaiset kaupustelijat olivat entistä sinnikkäämpiä myymään copy watchejaan ja tailor -palveluitaan. Aina ei meinannut huumorintaju riittää myyjien kanssa…

Tutustuimme Mong Kokiin; näimme marketin, jossa myytiin kaikkea elävistä kilpikonnista, sammakoista ja kyyhkysistä lähtien. Sitten kävimme tietysti Ladies’ Marketilla (mutta enne ostaneet mitään). Vastakohdaksi Mong Kokin kaoottista ja työläisluokkaista meininkiä kävimme fiinissä Langham Place:n kappakeskuksessa (ja emme taaskaan ostaneet mitään).

Tutustuimme Tsim Sha Tsuihin; näimme valoshown (The Symphony of Lights). Se esitetään joka ilta kello kahdeksan Tsim Sha Tsuin promenaadilla. Valoshow on  mielenkiintoinen. Se esittelee Hong Kong Islandilla näkyvät pilvenpiirtäjät musiikin säestyksellä. Rakennuksista pongahtelee laaserivaloja ja rakennukset vilkkuvat eri neonvärisinä suunnilleen musiikin tahtiin.

Kävimme syömässä yhtenä iltana Chungking Mansionsin intialaisessa ravintolassa. Chungking Mansions on erikoinen paikka. Lonely Planetin mukaan se on “valtava, rähjäinen, monikerroksinen kaatopaikka Tsim Sha Tsuin sydämessä, ja tarjoaa lähes kaikkea – majoituksesta, curry-lounaasta, rahanvaihdosta ja hiusten leikkauksesta lähtien. Rakennuksen pahamaineisuutta lietsovat sekä keksityt että tositarinat tulipaloista, rikoksista ja tunnistamattomista ruumiista”. Joka tapauksessa me söimme siellä oikein hyvän ja halvan intialaisen illallisen. Kun kävelimme rakennukseen, kerroin yhdelle intialaiselle kaupustelijalle, että haluamme syödä. Kohta viisi intialaista kaupustelijaa piirittivät meidät ja alkoivat heitellä (ihan totta, alkoivat heitellä) käyntikorttejaan meidän päälle. Kilpailu oli armotonta.

Yhtenä päivänä kävimme Hong Kong Museum of Historyssa, joka oikeastaan sijaitsee Hung Homissa. Museossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos haluaa yleissivistää itseään Hongkongin alueen arkeologiasta, luonnon historiasta, etnografiasta tai paikallisesta historiasta. Mun täytyy käydä tuolla vielä paremmalla ajalla uudelleen.

Tutustuimme Hong Kong Islandiin; Lähdimme Star Ferrylla (tuolla elokuvien kuuluisalla paatilla) Tsim Sha Tsuista Admiraltyyn. Sitten kävelimme kaduilla ja ihmettelimme korkeita rakennuksia ympärillämme. Kun kyllästyimme kävelemiseen, päätimme hypätä ratikan matkaan. Ratikat ovat kapeita ja kaksikerroksisia. Ne ovat hitaita, mutta niiden kyydissä on hauska matkustaa ja ihmetellä kaupunkia.

Star Ferryssä

Kävelimme Hollywood Streetille. Siellä on myytävänä paljon antiikkia. Sitten lähdimme Central Escalatorin (eli keskus-rullaportaiden) matkaan. Se on muuten maailman pisin ulkona oleva tuommoinen rullaporras-juttu. Kävelimme puistoon (oliko se Hong Kong Park?) ja sitten jatkoimme ratikan luokse joka vei meidät Victoria Peakille katsomaan upeaa näkymää Hong Kongin ylitse.

Päätettiin jättää antiikin ostaminen seuraavaan kertaan

Toisena päivänä palasimme vielä Hong Kong Islandille ja keskityimme enemmän ostoksiin muun muassa Times Squaren lähettyvillä. Kävimme samana päivänä myös tutustumassa “mun” yliopiston kampukseen New Territoriesilla ja kävimme Shatinin valtavassa kauppakeskuksessa syömässä.

Viimeisen illan vanhemmat viettivät Launtau-Islandilla Silvermine Bayssa. Se oli mulle aivan uudennäköistä Hongkongia; hiekkaranta, vähän ihmisiä, paljon polkupyöriä, kalaravintoloita, kojuja joissa myytiin flipfloppeja ja kietaisuhameita (Vau!). Kunhan säät lämpenee, mut löytää useemmin tuolta alueelta. Tuonne pääsee kätevästi lautalla Centralista. Matka kestää puolesta tunnista tuntiin riippuen lautasta, ja matkan hinta maksaa opiskelijalle vain vajaan pari euroa.

Centralin valoja rakennustyömaan läpi katsottuna

Matkaoppaana toimiessa oppii kyllä paljon lisää kaupungista. Kartan lukemista en ole kyllä vieläkään oppinut ja tuskin koskaan opinkaan vaikka maantiedettä opiskelenkin. Kiitokset vanhemmille matkaseurasta.

Olen jatkanut Hongkongin turistinähtävyyksillä juoksemista myös vanhempien reissun jälkeen. Kävin Itä-Kowloonin Walled Cityssä viime sunnuntaina. Tuo alue pysyi Britannian vallan aikana Kiinalle – tai ainakaan Briteillä ei ollut juuri mitään otetta siihen. Tuo erillisalue oli tunnettu monista paheistaan kuten prostituutiosta, uhkapeleistä ja laittomista hammaslääkäreistä. Vuonna 1984 alue suljettiin ja sen uudistus aloitettiin. Nyt sen kohdalla on kaunis, nätti puisto. Walled City-puisto sijaitsee aivan vanhan lentokentän lähettyvillä. Alueen rakennukset eivät ole siksi kamalan korkeita. Mulle tuli jotenkin miljööstä mieleen Suomen 70-luvulla rakennetut lähiöt…

Eilen seikkailin Ocean Parkissa. Se on valtavan kokoinen huvipuisto. Sieltä löytyy vuoristoratoja, delfinaario, maailmanpyörä, akvaario, pandakarhuja, cable cars (miten se suomennetaan…) ynnä muutä ynnä muuta. Käymisen arvoinen paikka. Pandat oli tosi sööttejä!

Ocean Parkista oli hienot näkymät

Tämmöinen Cable Cars yhdisti Ocean Parkin kaksi eri osaa

Söpö panda-karhu rouskutti bambua

中文課的教室在那儿!

Tällä kertaa ajattelin kertoa kiinan kielen tunneista. Mä opiskelen täällä siis mandariinikiinaa eli pǔtōnghuàà. Merkkijärjestelmä, jota me opiskellaan on yksinkertaistettu. En voi paljoakaan hyödyntää mandariinitaitojani täällä Honkkareissa: Hongkongissa puhuttava kieli on kantonia, ja merkkijärjestelmä on perinteinen. Kantonin kieli eroaa paljon putonghuaasta; siinä on esim. yhdeksän eri sointia, kun taas putonghuassa on vain neljä.

Mulla on kiinaa kuusi tuntia viikosta. Kolme tuntia näistä on kirjoittamisen opettelua eli kirjoitusmerkkeihin (hanziin) perustuvaa pänttäämistä. Toiset kolme tuntia on taas puhumisen ja ääntämisen opettelua sekä kiinan kielen litteroinnin (pinyin) taitamista (esim. pǔtōnghuà lausutaan niin, että pǔ on laskeva-nouseva sointi, tōng on tasainen sointi ja huà taas laskeva).

Hanzi-tuntien pitäjä on sympaattinen taiwanilainen opettaja. Hän muistaa kysyä ainakin kerran tunnin aikana, että ”are you having fun?” tai ”are you enjoying?” Hanzi-tunneilla opettaja kertoilee meille merkkien alkuperästä, jotta muistaisimme paremmin kuinka piirtää ne. Piirrettyään uuden merkin taululle, opettaja aina kysyy meiltä, että miltäs merkki meistä näyttää. Esimerkiksi kutsua kirjoitetaan kirjoitusmerkein näin: 叫 (pinyiniksi jiào).Tuo neliö hanzissa tarkoittaa suuta, ja tuo ihme häkkyrä kuvaa puun oksaa, jonka päällä lintu visertää. ”Just use your imagination!” – opettaja huudahtaa kerrottuaan merkkien tarinan.

Kiinan kielen puhumistunteja opettaa pekingiläinen tiukkis. Tai tämä tiukkis-asenne taitaa olla vain osa opettajan ”ope-imagoa” koska tuntien ulkopuolella hän vaikuttaa inhimillisemmältä. Tuntien aikana opettaja pommittaa jokaista (yleensä tasapuolisesti) kysymyksillä mandariiniksi, joihin pitää tietysti vastata takaisin mandariiniksi. Jos kysymykseen vastaa väärin opettaja huutaa: ”No! You can’t say…” tai vaihtoehtoisesti: ”No! Listen to my question again!” Jos kysymykseen vastaa oikein, opettaja sanoo ”hǎo” tai vaihtoehtoisesti ”hǎo ji le!”

Välillä mulla ei ole hajuukaan, mitä opettaja kysyy. Kerran hän toisti jotain ihme lauseyhdistelmää mun edessä. Ihmettelin, että minkähän ihme kohtauksen ope taas sai. Katselin ympärilleni ja hain muista opiskelijakavereista tukea. Sitten tajusin, että opettaja huusi mun kiinalaista nimeä, ja pyysi mua vastaamaan kysymykseen. Niinh, meillä kaikilla on tietysti kiinalaiset nimet tunneilla. Mun nimi on Pān Zǐ xī (, mikä tarkoittaa veden lasta). Opettaja siis toisteli tuota panzicxiita aikansa mun eessä, ennen kuin mulle välähti, että ahaa se tarkottaa mua. Viime tunnilla ope kutsui mua pelkästään Zǐ xīiksi ja mulla meni taas oma aikansa sen käsittämisessä.

Tykkään kyllä molemmista opeista, vaikka opetusmetodit ovat aika erilaiset.

Mulla onkin nyt aika kova motivaatio opiskella mandariinia, koska saattapi olla että vietän kesän työharjoittelussa jossain Pekingin lähettyvillä. Pääsin Cimon maakohtaisissa harjoitteluhauissa esivalinnoista jatkoon 🙂 Pekingissä mandariinin taitamisesta on kyllä varmasti suuri hyöty, koska siellä ei enkkua niin vain puhuta kuin Honkkareissa.

Kirjoittelen ”vanhempien -vierailu” raportin seuraavaksi. Sitten on tiedossa myös kuvia!

(Otsikossa sanotaan ”zhong wen ke de jiaoshi zai nar!”, mikä tarkoittaa: ”Kiinan kielen luokka on tuolla!”)

Opiskelua ja vähän muutakin

Mulla on vaikeuksia keksiä hyviä otsikoita…

Olen ollut kiireinen. Viimeisen kahden viikon aikana olen osallistunut viiteen pieneen kiinan kielen tenttiin sekä yhteen maantieteen kokeeseen. Lisäksi olen kirjoittanut kaksi 2500 sanan esseetä, yhden parin sivun kirjoitelman sekä osallistunut tutoriaalien ryhmätyöesitykseen. Huoh. Maantieteen koe perustu muuten monivalintakysymyksiin. Tosi kökköä. Se oli mun eka  – ja toivottavasti viimeinen – semmoinen tentti.

Tentit meni sillä tavoin, että huomaa mun tehneen muutakin kuin opiskelleen…

Täällä maantieteen laitoksella oli muuten tiistaina vieraileva luennoitsija Tampereen yliopistosta. Menin kuuntelemaan hänen esitystään. Mut yhdistettiin luentosalissa heti suomalaiseksi, koska olin ainoa länkkäri joka oli tullut katsomaan esitystä. Esityksen jälkeen yksi CUHK:n proffista tuli kättelemään, ja kertoi tuntevansa hyvin Oulun yliopiston matkailumaantieteen professorin.

Tänään oli sinä aikana kun oon ollu Hongkongissa ensimmäinen kerta, kun satoi kunnolla. Olin kävelemässä kohti juna-asemaa, kun alkoi ripottelemaan vettä pikkaisen. Näin yhden paikallisen opiskelijan, joka juoksi reipasta vauhtia mun ohitse. Naurahdin. Taas yksi hongkongilainen, joka säikähtää muutamaa pisaraa vettä. Noh, parin minuutin päästä alkoikin sitten aivan valtaisa rankka sadekuuro – sellainen rankkasade että siitä riittäisi moneksi päiväksi puhuttavaa suomalaisissa kahvipöydissä. Minä kastuin parissa sekunnissa aivan kokonaan. Hypin vihaisena tasajalkaa  ja murisin ääneen kaikki mahdolliset suomalaiset kirosanat jotka tunnen. Ajattelin että nyt mun täytyy palata takaisin kämpille vaihtamaan vaatteita. Siihen menisi ainakin tunti aikaa. Sillä hetkellä pakettiauto alkoi tööttäilemään mun vieressä ja ovi avautui. Pääsin kiinalaisten työmiesten kyydissä juna-asemalle. Yksi miekkosista antoi mulle burberry-kuvioisen sateenvarjon omaksi. Metrossa paikalliset katsoivat mun “kuin-märkä-koira”-olomuotoa säälivästi. Se oli ärsyttävää.

Olen seuraavat viisi päivää turisti Hongkongissa. Vanhemmat saapuivat tänne tänään. Muksaa!